Stephen King: Hohto, Veera Hautanen

4 Huh

Ampiaisten kuningas

 

”Maailma on täynnä pehmustettuihin selleihin suljettuja hulluja, koska he eivät pysty kirjoittamaan pois pelkojaan.” -Stephen King.  Jo tämä kirjan alusta löytynyt sitaatti selvitti, että kyseessä on jotain henkilökohtaista, oikean ihmisen pelkoja.  Pelkoja, jotka sekoittavat oikean maailman (jos sellaista edes on) toiseen ulottuvuuteen, jossa asuu mielenterveys. Ja jos tämän sillan ylittää, mielenterveys ja oikea elämä joutuvat epätasapainoon. Ja viimeinen kysymys onkin, kuka ylittää sillan ensin ja mitä sitten? Onko hohto tämä silta?

Overlook on vuoristohotelli, joka on talvisin suljettu, koska lumi katkaisee tiet. Jotta hotelli pysyisi talvikaudet kunnossa, pitää sinne palkata talvivahti. Tänä vuonna se oli Jack Torrance, joka otti koko perheensä mukaan; vaimonsa Wendyn sekä poikansa Dannyn, joka hohtaa. Hohto, joka on kyky nähdä toiseen aikaan ja paikkaan sekä toisten mieliin, lisäksi se tuntuu olevan jotain muutakin. Hohto alkaa näyttää Dannylle näkyjä, jotka enteilevät pahaa Overlookista. Ja koska kyseessä on kauhukirja, niin tietenkin enteistä huolimatta sinne he menevät.

Danny kykynsä takia vaikuttaa olevan kirjan päähenkilö, mutta kuitenkin Jack herättää suurinta kiinnostusta. Kirjan kerronta onkin kaikkien perheenjäsenten näkökulmasta kirjoitettu, jolloin päähenkilön voisi sanoa vaihtelevan joka luvun välein. Syy miksi Jackin rooli kuitenkin vaikuttaa kiinnostavimmalta on se, että hänen kuvailu on niin eläväistä ja tarkkaa, niin luonteen kuin ajatuksienkin osalta, että tuntuu kuin hän olisi elävä henkilö, ja näin saattaa ehkä olla.

Tiedän Stephen Kingistä sen verran, että hän on entinen alkoholisti, kirjailija tietenkin sekä hänellä oli vaikeuksia lapsuudessa. Näitä kaikkea on myös Jack Torrance. Tämän takia en usko, että Jackin muutkaan piirteet ovat täysin fiktiivisiä. Kirjassa Jackillä alkaa pikkuhiljaa näkyä hänen entisiä alkoholismin piirteitä uudestaan, kuten huulien kuivaus ja ärtymys. Tämä ja lopussa tapahtuva ”hotellista juopuminen” ovat tapa, jolla King kertoo alkoholin kanssa tappelemisesta ja siitä miten alkoholisti ei koskaan menetä täysin himoaan. Samoin kuin myös hotellissa tapahtuneiden vastoinkäymisten jälkeen Jack tuntee tarvetta ”selvittää” päätään alkoholilla. Tämän luulisin olevan suoraan Kingin omasta elämästä, sillä eräässä lehtileikkeessä kerrottiin, että Kingin suurin pelko alkoholin käytön lopettamisessa oli, ettei hän enää osaisi kirjoittaa. Tämä huomio oli aika ilmeinen, jos vain tiesi hieman Kingistä itsestään, mutta toinen asia, joka koko kirjan luettuani jäi häiritsemään, oli itsetuhoisuus.

Koska olen lukenut muutakin hänen tuotantoaan huomaan, että tällaisia viitteitä on useampiakin. Samoin Hohdossa, kuten Piinassakin, kirjailija (päähenkilö) kuolee, mutta perhe pelastuu. Jos olisin tämän pelkästä hohdosta lukenut, ei se olisi jäänyt niinkään vaivaamaan, mutta kun toinenkin kirja näyttää samanlaista mallia, herättää se jo mielenkiintoa. Myös Uinu, uinu lemmikissä isä itsekkyyttään sekä ahneuttaan kuolee. Hohdossa itsekkyyden voisi ajatella olevan vastuu, työ ja tavoitteellisuus ja tunne vaimon ymmärtämättömyydestä. Nämä ei niin vakavalta kuulostavat asiat saavat kuitenkin kirjassa paljon karmeamman kulman, kun niihin sekoittaa väkivallan ja alkoholismin ja mikseipä myös hohdon. Ovatko nämä siis asioita, missä King tuntee pettäneensä muut, ellei myös itseäänkin? Kirjan keskivaiheilla, kun Jack ei ole vielä menettänyt ÄLLIÄÄN, mutta on jo toiminut typerästi, kuin alkoholin vaikutuksesta, hän suuttuu vaimolleen kun tämä alkaa epäillä hänen selvyyttään. Silti tulkitsin tilanteen niin, ettei Jack itse asiassa ole vihainen, vaan ennemmin häpeissään. Aivan kuin hän olisi itsensä pettänyt.

Hohdossa näkyy paljon viittauksia muuhun kirjallisuuteen ja filosofiaankin. Kuten eräässä pelottavassa kohdassa hän lisäsi kerrontaan pätkiä tarinasta Liisa Ihmemaassa. Tämä keino loi kuin uuden jännittyneen psykopaattisen ja hullun maailman, mikä teki kohtauksesta paljon pelottavamman psyykkisesti, kuin mitä se olisi muuten ollut. Ei Kingiä turhaan sanotakkaan ”kauhun kuninkaaksi”.  Myös viittaukset Freudin filosofiaan ovat ilmeisiä hänen muissakin kirjoissa. Takaumat lapsuuteen ja miten ne vaikuttavat nykyisyyteen. Kuitenkin tietynlainen huumori tekee kirjasta helppolukuisen ja viihdyttävän.

King myös taitavasti manipuloi lukijan tulkintaa ja tuntemuksia. Jack, joka on kirjoittamassa romaania, ajattelee eräässä vaiheessa mitä tuntee hahmoistaan, joita hän luo. Vaikka osa heistä on ”pahoja” hän kuitenkin tavallaan rakastaa heitä ja toivoo heidän parastaan, vaikka heidän tiet ovat tuhoon tuomitut. Samoja piirteitä alkaa huomata itsessäänkin, vaikka ilmiselvästi Jack on tarinan ”pahis” hänen tekojaan kuitenkin ymmärtää alkamatta vihaamaan tuota hahmoa.

Jos kirjan jokaista yksityiskohtaa alkaisi tutkia, tulisi tutkimuksesta luultavasti yhtä pitkä kuin kirjasta itsestään. Niitä onkin niin paljon, ettei lukiessaan niitä pysty täysin käsittelemään. Siitä seurauksena onkin Kingin kirjoille tyypillinen ”toinen ulottuvuus”. Se on asia, joka tekee hänen kirjoistaan pelottavia. Kokoajan kirjaa lukiessa tuntuu kuin alitajunnassa pörräisi ampiaisia, jotka aika-ajoin pistelevät ajatuksia tietoisuuteen, mutta useimmiten lentävät juuri niin läheltä tietoisuutta, että ne pystytään havaitsemaan, mutta niihin ei pääse kunnolla käsiksi.

Sitaatista, jonka kirjoitin alkuun pystyy päättelemään, että King omasta mielestään olisi hullu jos hän ei kirjoittaisi. Hänelle kirjoittaminen siis vahvistaa henkistä siltaa, mutta pörrääkö tällä sillalla ampiaisia, jotka kuin siitepölynä tuovat pieniä paloja toisesta maailmasta hänen tekstiinsä?

Kuningas Oidipus (Tyrannos Oidipus), Tuukka Mäkinen

3 Huh

Tuukka Mäkinen 104

Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee?

Lukiessani antiikin kirjailija Sofokleen tunnetuinta näytelmää Kuningas Oidipusta, löysin tekstistä paljon universaaleja viisauksia ja lentäviä lauseita. Itse kirjan teemakin, ihmisen pitää osata nähdä metsä puilta, on kuuluisa lentävä lause. Nämä lauseet laittoivat minut ajattelemaan, ja kirjan luettuani heräsikin päähäni kysymys, kuinka lentävät lauseet näkyvät ja vaikuttavat nykypäivänä?

Nykyään ei enää kuule puhuttavan latinaa tai muinais-kreikkaa, joilla suurin osa historiamme muistettavimmista lentävistä lauseista on aikoinaan kirjoitettu ja puhuttu. Kaikki ovat joskus kuulleet Julius Caesarin lauseen ”tulin, näin, voitin” (veni, vidi, vici (lat.)) ja filosofian opiskelijat ovat tuttuja ilmaisun ”tabula rasa”(lat.) kanssa, joka kuvaa ihmistä syntymänsä jälkeen tyhjänä tauluna. Näitä legendaarisia lauseita ei enää kuule käytettävän kaduilla, juhlissa tai edes eduskunnassa. Ovatko lentävät lauseet enää historioitsijoiden ja filosofien käyttämiä ajat sitten vanhentuneita kieli-fossiileja?

Asia ei ehkä ole kuitenkaan näin, sillä lentävät lauseet muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Antiikin aikaan lentäviä lauseita käytettiin opettavaisissa saduissa eli faabeleissa. Vielä nykyäänkin kirjailijat yrittävät sisällyttää lastensatuihin jonkinlaisen opetuksen, joka saattaa joissain tilanteissa juontaa juurensa vanhasta lentävästä lauseesta. Tällainen lentävä lause on mm. antiikin ihmisiä rauhalliseen elämäntyyliin kannustanut ”kiiruhda hitaasti” (lat. festina lente). Tämän viisauden saattaa yhä löytää vanhasta lastensadusta jänis ja kilpikonna.

Lentävät lauseet esiintyivät aikoinaan myös paljon politiikassa, mutta kuuluuko enää täysistunnossa sanottavan: ”voi voitettuja” tai ”minkä kirjoitin sen kirjoitin.” Nämä ovat vanhoja antiikin lentäviä lauseita, joita harvoin kuulee nykyään viljeltävän. Sen sijaan politiikka uudistaa kokoajan itseään, jonka seurauksena myös lentävät lauseet uudistuvat. Vanhat viisaudet saattavat ottaa uuden muodon, kuten vanhan roomalaisen sanonnan ”ihminen on ihmiselle susi” (lat. homo homini lupus) voidaan katsoa kuvaavan sitä kuinka aina joku käyttäytyy epärehellisesti ja pettää lopun yhteiskunnan. Tähän lentävään lauseeseen voidaan mm. yhdistää itsevaltiaat satiiri ohjelmassa viljelty lause ”Kepu pettää aina.”

Aina eivät lentävät lauseet välttämättä muunnu uusiksi lentäviksi lauseiksi, vaan myös vanhat lentävät lauseet ovat yhä tietyissä konteksteissa käytössä. Vaikka kuulemme lähes päivittäin jonkinlaisen lentävän lauseen, emme aina edes tiedosta kuulemaamme lentäväksi lauseeksi. Koulussa kuulee usein sitä, ettemme opiskele koulua vaan elämää varten, mikä juontaa juurensa vanhasta sanonnasta ”non scholae, sed vitae discimus.” Vanhoillisten ihmisten kuulee usein toteavan: ”kyllä Siperia opettaa”, arjen elämän oppina todetaan usein että ”vaihtelu virkistää” ja huonolla säällä sanotaan: ”sateen jälkeen paistaa aurinko.” On siis erittäin väärä luulo ettemme kuule tai käytä enää nykyään lentäviä lauseita, mutta olemmeko tuomittuja toistamaan päivästä toiseen samoja lauseita eri muodoissa ja konteksteissa?

”Emme”, kuuluu vastaus kysymykseen. Vaikkei sitä heti huomaa, muodostuu ympärillämme koko ajan uusia lentäviä lauseita. Kaikki muistavat vuoden 2011 eduskuntavaalit ainakin yhdestä asiasta. Timo Soinin spontaani huudahdus jäi kaikkien suomalaisten mieliin, olihan kyseessä sentään vuoden 2011 suurin ”Jytky!”. Lentävien lauseiden tiedostamaton muodostus ei ole vain poliitikkojen ja suurten ajattelijoiden etuoikeus, vaan suurin osa nykypäivän lentävistä lauseista nousee esille median kautta. Kun kirjoitan sanat DNA ja Atria, muistavat kaikki vähänkin aikaa television edessä viettäneet hakemani lentävät lauseet. ”Elämä on” ja ”Hyvä ruoka, parempi mieli” muistuttavat antiikin menestyneitä lentäviä lauseita siinä suhteessa että niillä on syvällisempi sanoma. DNA:n elämä on lause voi kuvata mm. sitä kuinka toisilla ihmisillä vain yksinkertaisesti sujuu paremmin elämässä kuin toisilla, eikä tälle voi mitään tehdä. Hyvä ruoka, parempi mieli pohjautuu, paitsi tieteelliseen tietoon verensokerin ja hyvän mielialan yhteydestä, myös siihen että päivittäinen ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, jossa voi purkaa huolensa muille. Myös Timo Soinin eduskuntavaalipuheessaan käyttämä lausahdus ”Tänään on tilipäivä!” kertoo enemmän kuin miltä aluksi näyttäisi. Soini halusi kuvata lausahduksellaan sitä kuinka Perussuomalaiset olivat vihdoin päässeet kunnolla mukaan vaikuttamaan ja ajamaan oman näkökantansa Suomea.

Kuten kirjoista, elokuvista, puheista ja mediasta näkee lentävät lauseet ovat yhä voimissaan eivätkä ole katoamassa minnekään. Uusia lentäviä lauseita syntyy ja vanhat muokkaantuvat niin kauan kuin ihmiset vain puhuvat toisilleen. Kaikki haluavat lisätä teksteihinsä ja puheisiinsa sen pienen pisaran yleissivistystä ja värikkyyttä jollakin kontekstiin sopivalla lentävällä lauseella. Lentävät lauseet eivät ole kadonneet, meidän pitää vain osata nähdä puut metsältä.

Mitä kirjallisuuden klassikot ovat?

9 Jou

Tervetuloa Klassikkopalettiin!

Klassikkopaletti on linkki kirjallisuuden klassikoiden maailmaan ja työkalu niiden työstämiseen.

Jäikö sinua vaivaamaan mitkä ihmeen klassikot? Niin meitäkin. Ei muuta kuin peremmälle vain!

Matka kirjallisuuden klassikoiden maailmaan voi alkaa!

Mitä ovat kirjallisuuden klassikot?