Parfyymi, Ilona Peltola

4 Huh

Erilaisuusko rikkautta?

Niin usein kuulee sanottavan ”se on erilainen”. Tai vaihtoehtoisesti ”mä en tahdo olla erilainen”. Opettajat ja muut aikuiset toitottavat, kuinka ”erilaisuus on rikkautta”. Toisaalta taas lause ”sä oot niin erilainen kun me” on suurimpia loukkauksia, mitä toiselle voi sanoa. Mutta mitä on erilaisuus? Sitäkö, että poikkeaa massasta? Mutta mitä tämä massa sitten on – vai onko sellaista?

Patrick Süskind kertoo romaanissaan Parfyymi (1985) erään tarinan erilaisuudesta lähes kolmensadan vuoden takaa. Kirjan tarina on samalla sen päähenkilön elämäntarina. Alussa Jean-Baptiste Grenouille syntyy äitinsä hylkäämänä Pariisin kaduille. Syntymästään asti lapsi poikkeaa muista loistavan hajuaistinsa puolesta – ja lisäksi hänellä ei ole omaa ominaistuoksua ollenkaan. Grenouille alkaa hahmottaa maailmaa hajuaistinsa avulla, hän kykenee näkemään ja tuntemaan kaiken apunaan vain poikkeuksellisen tarkka nenänsä. Nuorellamiehellä ei ole elämässä ketään, ja hän on erilainen, vieroksuttu – traagistako?

Kirja laittoi minut pohtimaan juuri esittämiäni kysymyksiä erilaisuudesta jopa niin pitkälle, että sana erilaisuus alkoi kuulostaa typerältä ja keinotekoiselta. Yhteiskunnan perisynti on luokitella ja lajitella, ja erilaiseksi leimaaminen on osa sitä. Kirjassa Grenouillea kummeksutaan ja jopa pelätään. Pienestä pitäen häntä pidetään pahana, ”epäsikiönä ja sietämättömänä penikkana”, vaikka hän on vain pieni sylilapsi. Pojan kasvaessa häntä pidetään yhä kummallisempana ja pelottavampana, vaikka hän on hiljainen ja hyvin käyttäytyvä lapsi, eikä juuri poikkea muista, ainakaan ulkoisesti. Kaikki tämä vain siksi, että hänellä on ominaisuuksia, joita muilla ei ole. Hän on erilainen.

Tätä erilaisuutta käytetään myös todella usein hyväksi. Siihen saattaa liittyä poikkeuksellisia kykyjä, niin kuin Grenouillella; hänen taitonsa tuoksujen valmistajana on aivan omaa luokkaansa, ja monet parfyymien valmistajat käyttävätkin häntä hyväkseen tarinassa varastaen kunnian hajuvesistä. Luullaan, että Grenouille on niin typerä ja hidasälyinen, ettei hän ymmärrä joutuvansa vääryyden kohteeksi. Oikeasti tilanne on kuitenkin päinvastoin; Grenouille tietää tarkalleen, kuinka mainioita hänen tuoksunsa ovat, mutta hän haluaa mieluummin toimia piilossa ja harjoitella tuoksujen valmistamisen taitoa rauhassa. Tämä hidasälyinen ja erilainen poika siis oikeastaan käyttää näitä ihmisiä hyväkseen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että erilaisena pitämämme ihminen ei ole aina meitä huonompi, vaikka usein itsekeskeinen ihmismieli niin asian ajatteleekin.

Vaihtoehto hyväksikäytölle on siis se, että muille saattaa tulla ylemmyydentunne erilaiseen ihmiseen; jos kaikki muut kokevat olevansa keskenään samanlaisia, tai jotenkin parempia kuin tämä erilainen henkilö, ruokkii tämän yhden ihmisen mollaaminen ja vähättely heidänkin itsetuntoaan. Tähän ilmiöön perustuu kaiketi myös koulukiusaaminen, sillä usein juuri jollain tavalla joukosta poikkeavat lapset joutuvat kiusauksen kohteeksi, ja kiusaajat pönkittävät toiminnallaan usein omaa, huonoa itsetuntoaan.

Usein erilaisuutta myös ihaillaan. Nykyään on muotia se, ettei noudata muotia lainkaan, vaan pukeutuu omalla tyylillään ja tekee asioita, jotka ovat itselle tyypillisiä ja sopivia. Parfyymissä tätä puolta ei kuitenkaan hirveästi nähdä ainakaan ihmisten vapaasta tahdosta, ainoastaan Grenouillen manipulaation seurauksena. Erilaisuus on siis melkoinen ristiriita, ja jokainen suhtautuu siihen omalla tavallaan, toiset arvostellen, toiset taas ihaillen.

Nyt kirjan luettuani uskon, että eräs Parfyymin klassikkopiirteistä on juuri tämä; se saa ihmisen ajattelemaan erilaisuutta ja ihmisten suhdetta erilaisuuteen kirjailijan taitavan kuvauksen ansiosta. Jopa kirjan loppuratkaisu korostaa sitä, että yhteiskunta vieroksuu erilaisuutta ja toisaalta myös hyökkää sen kimppuun kuin haaskalintu tahtoen tuhota sen kuitenkin samanaikaisesti sitä ihaillen ja palvoen.

Mainokset

4 vastausta to “Parfyymi, Ilona Peltola”

  1. hannakaisa94 huhtikuu 5, 2012 klo 7:27 am #

    Mielenkiintoinen ja varmasti aina ajankohtainen aihe. Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja kaikkien pitää luoda oma näkökantansa erilaisuuteen, johon taas yhteiskunta vaikuttaa hyvin paljon. Oivaltavaa ja monipuolista pohdintaa. Pidin esseestä, se herätti ajatuksia!

  2. anumyllyniemi huhtikuu 5, 2012 klo 7:51 am #

    Esseesi oli mielenkiintoinen, oivalluksistasi huomaa, että olet selkeästi pohtinut aihettasi monelta kantaa. Pidin tavastasi kirjoittaa, esimerkiksi aiheeseen johdatus oli hyvä ja olit käyttänyt osuvia esimerkkejä siitä, miten erilaisuus ilmenee ja miten siihen suhtaudutaan. Aihevalinta oli hyvä – essee jätti miettimään erilaisuutta.

  3. darjaoblonskaja huhtikuu 8, 2012 klo 12:00 pm #

    Pohdit isoja asioita esseessäsi! Kyseenalaistat jo alussa, onko massoja olemassakaan. Itse olen miettinyt, kuka on se, joka saa määrittää erilaisuuden, sillä kaikkihan me olemme jollain tavalla omanlaisia. Koska tämä poikkeavuus menee niin pitkälle, että siitä tulee hyljeksittyä erilaisuutta, erilaisuutta jonka takia kiusataan tai suljetaan ulkopuolelle?

    Parfyymistä jäin pohtimaan päähenkilön käsitystä erilaisuudesta. Yrittääkö Jean-Baptiste päästä muiden seuraan ja olla samanlainen vai tietääkö hän alusta asti olevansa erilainen ja eristäytyy siksi? Onko hänen hajuttomuutensa ongelma muille vai onko ongelmana se, että hänet on hyljätty heti syntymän jälkeen?

    Kaikista kauniista puheista huolimatta yhteiskuntamme yhä pelkää erilaisuutta -ja samalla ihailee, kuten tuot esseessäsi esille. Kautta aikojen kummajaisia on menty katsomaan sirkuksiin ja näyttelyihin, mutta heidän vapaata elämää on karsastettu, ainakin tavallisten ihmisten joukossa. Pelkäämmekö, että heidän erilaisuutensa paljastaa oman erilaisuutemme tai pelkomme siitä, että meitä ei hyväksytä? Ehkä ongelma onkin siinä, että emme osaa suhtautua erilaisuuteen tavallisesti, kohdata toisenlaisia vertaisinamme. Helposti kohtelemme heitä ylemmyydentuntoisesti, kuten kirjoitat. Oma asemamme vahvistuu, kun alennamme toisia. Aivan kuin tässä maailmassa olisi vakiomäärä ”asemia” tai kunnioitusta, jolloin toisen pärjääminen todella olisi itseltä pois. Outoja olemme me ihmiset, ei voi muuta sanoa.

    Erilaisuuden problematiikan parissa
    Anu

  4. jenni huhtikuu 11, 2012 klo 4:55 pm #

    Sama kirja voi herättää aivan erilaisia ajatuksia lukijoissaan. Täällä klassikkopaletissakin on useampia Parfyymista kirjoitettuja esseitä, mutta on hauska huomata, miten erilaisia pohdiskelun aineksia niihin kirjasta on löydetty! Käsittelet erilaisuutta monelta kantilta, ennen kaikkea osuvalla tavalla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: