Eetu Hagman, Tintti ja Sininen Lootus

Voiko pieni pärjätä suurta vastaan?

Lukemani klassikko oli Hergén kirjoittama Tintin seikkailut – Sininen lootus, joka kuuluu maailmankuuluun Tintti-sarjaan. Kirja on ilmestynyt vuonna 1936 ja se kertoo pienen, mutta sinnikkään ja ovelan Tintin seikkailuista. Tällä kertaa Tintti on aluksi Intiassa mihin saa tiedon, että Kiinassa tarvitaan hänen apuaan. Tintti lähtee Kiinaan ja joutuu heti murhayritysten kohteeksi. Seuraa Tintin taistelu oopiumikauppiaita vastaan, jossa Tintti meinaa joutua monesti kiikkiin ja jopa surmatuksi, mutta aina hän pääsee pakenemaan joko oman oveluuden tai Lohikäärmeen poikien avustuksella. Oopiumikauppiaat alkavat jo kyllästyä Tintin temppuiluun ja tekevät kaikkensa saadakseen hänet kiinni. Koko teoksen ajan Tintti ja oopiumikauppiaat taistelevat ja vasta aivan lopussa taistelu ratkeaa. Mutta kummalle taholle, se selviää vain ja ainoastaan lukemalla kirjan.

Tintti-kirjoissa esiintyy yleensä monia eri teemoja, eikä tämäkään kirja tehnyt siinä asiassa poikkeusta. Ystävyys ja jännitys nousivat vahvimpina teemoina esiin teoksesta. Ystävyys esiintyy Tintti-kirjoissa Tintin ja hänen koiransa Miloun vahvana ystävyytenä. Myös Tintin ystävä kapteeni Haddock tuo normaalisti oman mausteensa mukaan kirjoihin, mutta tässä teoksessa hän ei ollut mukana. Tintti-kirjat ovat yleisesti jännittäviä ja ne sisältävät monia juonenkäänteitä ja rikokset ratkeavat aina aivan kirjan lopussa.

Kirjan päähenkilönä toimii aiemmin mainitsemani Tintti. Hän joutuu teoksen aikana monesti ongelmatilanteisiin ja joskus jopa vaarallisiinkiin tapahtumiin. Hän ratkaisee ongelmia äärimmäisen ovelasti ja tyylikkäästi. Hänellä on loistava kyky hoitaa vaarallisetkin tilaanteet edukseen, vaikkakin välillä Tintin liiallinen uteliaisuus koituu hänen kohtalokseen. Kirjailija Hergé käyttää juonenkäänteitä paljon ja taitavasti, ja ne ovat useasti ennalta-arvaamattomia. Näiden takia Tintti joutuu ongelmatilanteisiin monesti ja joutuu käyttämään aivojaan ratkaistakseen ongelmat.

Pidin kirjasta henkilökohtaisesti ja olen aina tykkännyt Tinteistä ja myös Hergén tyylistä kirjoittaa. Vaikutuksen minuun teki etenkin se, kuinka hienosti tarinasta näkyi sen ajan yhteiskunta. Kirja on kirjoitettu ennen toista maailmansotaa ja siinä näkyy hyvin vahvasti Kiinan ja Japanin välinen jännite. Kiinan ja Japanin välillä oli sota vuosina 1937-1945 ja teos on tehty vuotta ennen sodan alkua. Koko kirjan ajan kiinalaiset puhuvat pahaa japanilaisista eivätkä tule ollenkaan toimeen heidän kanssa ja myös päinvastoin. Hergén kirjoitustyylistä paljastuu myös molempien maiden imperialismi. Molemmilla on mahtipontiset armeijat ja toisen maan valloittaminen on kaikki kaikessa heille. Todella ovelaa yhdistelyä sen ajan yhteiskuntaan Hergéltä. Pidän itse koko Tintti-sarjaa kirjallisuuden klassikkona, mutta mielestäni yksi sarjakuva ei ole vielä klassikko itsessään. Sen pitää olla todella vakuuttava ja tunteita herättävä, jos klassikon tekemiseen pyrkii.

Kirja oli kokonaisuudessaan kuitenkin todella mielenkiintoinen ja varsinkin pidin Hergén tietyllä tavalla rohkaisevasta tyylistä kirjoittaa. Pieni, utelias, äärimmäisen ystävällinen ja päättäväinen lehtimies ratkaisee rikoksia vaarallisia rikollisia vastaan. Tämä antaa positiivisen kuvan ja antaa rohkeutta kaikille, jotka taistelevat jotain suurempaa vastaan.